Tässä blogissa kissat kehräävät, puikot heiluvat ja ompelukone surisee. Blogin kirjoittaja on 30+, matkustelua rakastava, metsissä samoileva nainen, jonka lanka- ja kangasvarasto on vuosien varrella kasvanut kasvamistaan.
Ikuisten 7 veljestä lankojen jälkeen puikoille pääsi kevään kunniaksi ohuempi lanka. Sukkien kuvioksikin valikoitui palmikoiden sijasta jotain poikkeavaa. Kokeilinpa uutuuden huumassani tiimalasikantapään tekoakin. Tässä ne siis ovat: ensimmäiset polvekeraidalliset sukkani.
Tätä polvekeraitaa olikin kiva neuloa ja sukat olivat näemmä myös apulaiseni mieleen, kun niitä piti käydä puskemassa useamman kerran kuvia ottaessani.
Lankana sukissa on minulle uusi tuttavuus eli Regian sukkalanka, jota kului yhteensä 69 g. Lanka on ostettu jollain Tallinnan reissulla Karnaluksista kun se oli huudellut minua seireenin tavoin luokseen jo hetken aikaa. Puikkoina heilui niin ikään Tallinasta samalla reissulla ostetut 2,5 mm bambutikut. Langan sävy on vyötteen mukaan City Color eli näillä sukilla kelpaa ilmeisesti tallustella sitten suuremmassakin kaupungissa.
Ompelukonekin on ollut taas käytössä. Tällä kertaa valmistui kassi koiran tavaroiden kuljettamiseen. Kassiin mahtuu kivasti kaikki koiran tarvikkeet aina leluista ja herkkuruuista lempifleeceen. Kassin etu- ja takapuolen kangas on paksua pellavaa, sivut jotain kangasvarastoista kaivettua paksua puuvillaa ja vuori ohuempaa puuvillakangasta. Kassin kylkeen applikoin vielä fleecestä koiran nimen.
Kassi on päässyt jo muutaman kerran käyttöön kyläreissuilla ja koira tunnistaa sen hyvin omakseen; pelkkä kassin näkeminenkin saa hännän heilumaan.
Kissojen silittelyn ohessa puikot ovat taas heiluneet ja ompelukonekin on pienen tauon jälkeen ollut käytössä. Aloitetaan esittely pisimmän valmistumisajan vaatineesta asusteesta eli Revontuli-huivista. Aloitin huivin neulomisen jo viime kesänä ja sen jälkeen se on tietoisesti valikoitunut matkaneuleeksi, jota neulotaan vain kotioven ulkopuolella. Jos lupaatte, että ette kerro kenellekään voin tunnustaa, että viimeiset kierrokset valmistuivat kyllä ihan oman olohuoneen sohvalla kun en malttanut enää odottaa huivin valmistumista. En ole tainnut reissata viime kuukausina kovinkaan paljon tai sitten olen ollut tavallista enemmän kuljettajan roolissa, kun huivin valmistumiseen meni kaikkiaan 9 kuukautta. Ei siis ihan ehtinyt viime talveksi mutta onpahan valmiina ensi talvea varten.
Lankana huivissa on Tallinnasta ostettu vironvilla ja sitä kului yhteensä 191 g. Puikkona käytin 5 mm pyöröpuikkoa. Omasta mielestäni väri on mielettömän ihana ja aivan kuin minulle tehty. Huivinmalli löytyy Ullan nettisivuilta.
Ompelukone on myös surrannut ahkerasti. Näin keväällä sitä kaipaa jo kesäisempiä vaatteita ja inspiraation iskettyä valmistui kesäinen toppi ja puolihame. Molemmat kankaat on pelastettu kangaskaupan palalaareista, kun ne ovat pyytäneet minua tarjoamaan heille hyvän kodin. Lisäksi valmistui tylsääkin tylsempi tumma puolihame hautajaiskäyttöön kangasvarastostani löytyneestä villasekoitekankaasta.
Vaatteiden mallit ovat oman mielikuvitukseni tulosta (ja sen kyllä huomaa :). Kaikki vaatteet valmistuivat eri tilaisuuksiin ja ehtivät käyttöön ennen kuvien ottamista. Näemmä ne olisi kyllä voinut silittää uudestaan ennen tänne joutumistaan. Sivuhuomautuksena todettakoon vielä, että ruskea puuvillahame on ommeltu yhdestä kankaanpalasta eikä kangasta ole leikattu ollenkaan missään vaiheessa. Muotoilut on tehty saumojen avulla ja kankaan reunat muodostivat luonnollisesti takasauman. Pitihän sellaistakin jujua kokeilla kun kerran tuli mieleen.
Harrastin viime viikolla joku ilta telkkaria katsoessani kanavasurffailua ja jäin lopulta katsomaan Liviltä tulevaa Neulekerhoa, jossa jakson aiheena oli jonkinlaisen pitsikuvion teko. Hetken aikaa pitsikuvion tekoa seurattuani tajusin, että olen tehnyt langankierron koko elämäni ajan väärin. Olen siis kiertänyt langan ikään kuin silmukaksi tai lenkiksi puikolle nostettaessa kun lanka pitäisi nostaa puikolle suoraan. Ihmekös kun ei ole pitsikuvioiden reiät näkyneet. Uudesta tai Oikeasta tavasta innostuneena päätinkin kokeilla pitsipipon tekemistä uudelleen. Ja kuten arvata saattaa pitsikuvio onnistui huomattavasti paremmin.
Lankana pipossa on Novitan 7 veljestä, jota kului yhteensä 50 g. Pipo lähti pääsiäistervehdykseksi äidille, jonka lempiväreihin punainen kuuluu. Äiti tykkäsi piposta kovasti ja totesinkin vanhan kevätpiponsa venyneen käyttökelvottomaksi. Täydellinen ajoitus siis. Laadunvalvojakin oli sitä mieltä, että saattaisin olla ihan kehityskelpoinen yksilö kunhan vaan malttaisin keskittyä tekemisiini tarpeeksi.
Kevät tekee tuloaan hurjaa vauhtia ja aurinko paistaa keskipäivällä jo lämpimästi. Talvipakkasille tehdyt pipotkin hiostavat ja ajattelin, että ihana pitsipipo voisi olla omiaan näille lämpötilalukemille. Pikaisen netissä surffailun jälkeen totesin, että valmiit pitsipipojen ohjeet ovat aika rajalliset. Niinpä päätinkin tehdä pipon ihan omasta päästä ja käyttää pitsikuviona aiemmin kokeilemaani mallia. Jälkikäteen ajatellen ei ehkä niin fiksu päätös.
Lopputulos ei vastannut kovinkaan hyvin mielikuvaani, vaan pitsin tekevät reiät jäivät lähes näkymättömiksi. Olisi varmaan parempi pysytellä vaan niissä palmikoissa kun ne onnistuvat huomattavasti paremmin. Pipo on kuitenkin ulkonäöltään kiva ja vaikka se ei mielikuvaani vastaakaan, pääsee se heti käyttöön. Luvassa siis lisää pitsiharjoittelua.
Lankana pipossa on Novitan 7 veljestä, jonka värikartasta tämä ihana vihreä on tällä hetkellä ehdoton suosikkini. Pääni on sen verran pieni, että pipo on neulottu 88 silmukalla ja pitsikuvion idea on napattu Pirkka-lehden Naisten pitsisukkien ohjeesta. Pitsimäisyyden lisäämiseksi neuloin ohjeesta poiketen mallikertojen väliin vain yhden oikean silmukan. Lankaa pipoon kului 48 g ja puikkona käytin 40 cm mittaista 4 mm pyöröpuikkoa.
Samasta langasta valmistui myös kummipojalle villasukat ensi talveksi. Villasukista tuli aika reilut mutta kummipoikakin kasvaa hurjaa vauhtia, joten eiköhän nämäkin ole jossain vaiheessa sopivat.
Sukkien varsi ja kärjen päättely noudattelee muutamaa lisäkierrosta lukuun ottamatta Junasukkien ohjetta. Näihin lankaa meni 71 g ja neulomiseen käytettiin kestosuosikkejani eli 4 mm bambupuikkoja.
Iso kiitos vielä kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Sitä mihin sitä vanhempien postauksien kommentit ovat kadonneet, en osaa sanoa. Taisivat aloittaa kesälomansa bittiavaruudessa reilusti etuajassa.
Nopeana välityönä valmistuivat pienet lapaset kaverini reilun vuoden ikäiselle pojalle. Käden lämmittimet ehtivät vielä mainiosti mukaan tämän talven pihaleikkeihin ja mahtuvat käyttäjälleen toivottavasti vielä ensi talvenakin.
Lapasissa lankana on varastoista löytynyt tummansininen Novitan 7 veljestä ja puikkoina loistivat 4 mm bambutikut.
Lapasissa on perinteinen kiilapeukalo ja niiden selkäpuolta koristaa hunajakennokuvio.
Metsästys on siitä jännä laji, että kerrankin miehet vetävät mielellään jonkun muun kuin mustan, ruskean tai vihreän sävyisiä vaatteita päällensä. Sainkin kunnia neuloa 2 eri paksuista pipoa innokkaalle hirvijahdissa kävijälle, jonka vanha, monta vuotta palvellut hattu tuli tiensä päähän. Pipon piti ehkä valmistua jo viime syksyksi tai sitten olen vain hyvissä ajoin liikkeellä ensi syksyä ajatellen.
Vasemman puoleinen ohuempi pipo on väriltään tiilenpunainen ja se on neulottu Novitan Nalle Aloeverasta, joka sisältää nimensä mukaisesti aloe veraa sekä jojobaöljyä. Oikean puoleinen kirkkaan oranssi pipo on neulottu perinteitäni kunnioittaen Novitan 7 Veljeksestä. Molemmat pipot on neulottu 2 o, 2 n -joustinneuleella. Pipot on kavennettu Ullasta löytyvän Käänteisen ohjeen mukaan, mikä onkin ehdoton suosikkini tämän tyyppisten peruspipojen kavennuksissa. Kuvissa pipoissa on eri puolet päällä päin ja puolten välinen ero näkyy hyvin.
Tällä kertaa esittelyssä ovat tiskirätteihin päässeet kissat. Eiväthän nämä aitoja tietenkään voita mutta ilahduttavat jälkiä siivotessa.
Vasemman puoleisen rätin malli löytyi Raverlysta ja se on nimeltään Kitty love washcloth. Lankana rätissä on muutamia vuosia lankavarastoissa marinoitunut Novita Cotton. Oikeanpuoleisen rätin kissakuvio ei erotu langan raidoituksen vuoksi kunnolla mutta kyllä siinä ainakin ohjeen antajan mukaan kissa pitäisi komeilla. Tämän rätin ohjeen olen saanut paperisena mutta se löytyy Black Cat nimellä netistäkin. Lankana rätissä on Katia Jamaica, joka on Cottonin tavoin 100 % puuvillaa
Kissarättien jämälangoista valmistui vielä tilkkupeitoistakin tuttu kulmasta kulmaan neulottu, myös tiskirätiksi päätyvä, tilkku.
Tällä kertaa kirjoitus omistetaan vain ja ainoastaan kissoille. Pääosassa ovat siis suloiset, kehräävät kaverini. minä ja minä Ja minä. Onko ihan pakko kuvata?
Menneen vuoden aikana ehti sattua ja tapahtua paljon. Puikkojen heilumisen ja valmistuneiden neuleiden lisäksi ompelukone on surissut ahkerasti. Toiset työt ovat olleet pienempiä ja merkityksettömiä, toiset taas isompia ja tärkeämpiä.
Viime vuoden kohokohta oli varmaankin avioliiton satamaan asteleminen. Käsityöharrastajana päätin jo aikoja sitten, että jos joskus naimisiin menen, teen hääpukuni itse. Niinpä kaikista huonoa hääonnea povaavista uskomuksista huolimatta lausuin maagisen sanan kahdesti itse suunnittelemassani ja ompelemassani puvussa. Sidoin myös hääkimpun ja vieheen molemmilla kerroilla ihan itse ja ymmärsin hyvin miksen ole edes ajatellut ryhtyväni kukkakauppiaaksi.
Hameiden kankaat ovat Viipurista ostettua pellavaa ja kirjailut on tehty muliinilangalla. Molempien hameiden desing kirjailuineen kaikkineen on omasta päästäni.
Maistraatissa heinäkuun helteillä käyttämäni puku oli 2 värinen ja polvipituinen. Hameessa on kirjailut vasemmassa sivussa sekä oikealla olkapäällä etu- ja takapuolella. Hameen helmaa koristaa pitsinauha.
hame edestä hameen vasen sivu
hameen oikea etupuolen olkapää hameen oikea takapuolen olkapää
Syksyllä viettyihin hääjuhliin samoista pellavakankaista tekemäni hame olikin sitten jo pidempi ja siinä oli 2 erillistä kerrosta. Alempi hame oli väriltään metsänvihreä ja siinä oli valkoiset kirjailut lyhyen hameen tavoin vasemmassa alahelmassa sekä oikealla olkapäällä. Hameen päälle tullut viitta oli väriltään valkoinen ja sen kirjailut oli tehty metsänvihreällä muliinilangalla. Hääjuhlia varten tein myös isännälle hameeseeni sopivan metsänvihreän liivin, jonka vasenta sivua koristaa hameestani tuttu kirjailtu kuvio.
Olin erittäin tyytyväinen tekemiini pukuihin. Viimeisenä iltana kirjailujen kanssa meinasi tulla kiire mutta lopulta kaikki valmistui hyvissä ajoin. Puku sai juhlissa paljon kehuja ja mielestäni se sopiikin mainiosti tyyliini. Pitkää hametta olen käyttänyt viime vuoden puolella jo toisissa juhlissa ja se toimi mainiosti yksinäänkin.
Lähes vuoden tauon jälkeen teen näyttävän paluun blogimaailmaan. Blogi on kokenut tässä samalla pienen muutoksen. Lähdetään siis taas liikkeelle lähes tyhjältä pöydältä aiempien neuleiden esittelyä kuitenkään hävittämättä.
Aloitan bloggauksen asiaan kuuluvasti esittelemällä osan vuoden aikana valmistuneista neuleista. Vain osan siksi, että jotkin neuleet ovat karanneet uusiin koteihinsa ennen valokuvien ottamista.
Aloitetaan esittelykierros elämäni ensimmäisestä Revontuli-huivista, joka valmistui viime kesäkuussa ja meni lahjaksi äidilleni.
Ihanan helppo mutta lopputulokseltaan näyttävän näköinen huivimalli, jonka neulominen onnistui yllätyksekseni myös pitsineuleita karttavalta. Lankana huivissa on käytetty liukuvärjättyä virolaista villaa ja puikkoina käytin 5,5 mm pyöröpuikkoa. Lankaa kului n. 150 g.
Kesällä valmistuivat myös Tuulan sukkinakin tunnetut Juna-sukat. Sukissa lankana on Nalle Colori.
Marraskuussa puikoilta putosi kummipojalle syntymäpäivälahjaksi villapaita. Lapsen kalastajaneuleen ohje löytyi Pirkka-lehdestä.
Villapaita on tehty 110 cm mitoilla ja lankana paidassa on Novitan 7 veljestä. Lankaa kului yhteensä parin kerän verran.
Tällä kertaa appivanhempien joulupaketeista löytyi pään lämmikettä talven pakkasiin. Pipot tulivatkin tarpeeseen kun sähköt katkesivat joulun välipäivinä ja lämpötila putosi sisälläkin 10 asteeseen. Lankana pipoissa on 7 veljestä. Valkoisen pipon malli on omasta päästäni mutta harmaa on tehty Ravelrystäkin löytyvän Claudia Hatin ohjetta muokkaamalla.
